sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Sairaalakassi äidille. Ja isälle.

Olen lukenut kymmeniä keskustelupalstoja ja kirjoittanut lukemattomia listoja, mitä kaikkea pitäisi, kannattaisi ja voisi pakata sairaalareissulle mukaan. Tämän kassin olisi voinut pakata jo päiviä sitten, mutta jostain syystä mielenkiinto tähän on aivan nollissa. Epäilen sen johtuvan siitä, että suoraan sanottuna jännitän todella paljon sairaalassa oloa: olen viimeksi ollut sairaalahoidossa vauvana, ja nyt hermoilen sairaalapöpöjä, ventovierasta paikkaa nukkua ja ylipäätään sairaalassa oloa...

Olen muuten funtsaillut, että tämä sairaalajännitykseni varmaan lisää myös synnytyspelkoanikin. Tai niin, ehkä pelko on liian raadollinen käsite, pikemminkin jännitän synnytystäkin kuin pelkään. Sillä enhän ole vielä yöuniani menettänyt synnytyksen takia enkä muutenkaan ajattele sitä jatkuvasti.

No, takaisin asiaan. Tässä on listaa mitä olen suunnitellut ostavani/pakkaavani sairaalakassiin:


  • Itselleni yöpuvun. Joku jossain perusteli miksi ihmeessä se kannattaa, mutta en enää muista. Ehkä tässäkin vain kammoksun vieraita sairaala-asioita ja siksi tahdon ottaa mahdollisimman paljon omia asioita mukaan? 
  • Alusvaatteita, imetysliivit ja sukat. Näitä ei varmaan tarvitse perustella mitenkään.
  • Imetyspaidan sekä kotiintulovaatteet. Minulla ei ole kuin kaksi imetystoppia, jotka sain ilmaiseksi ystävältäni ja jomman kumman ajattelin pakata mukaan. Imetysvaatteita en ajatellut sen kummemmin ostaa, vaan käyttää luovuuttani jo nykyisen vaatekerran kanssa. Saapa nähdä miten käy, kun pääsen käytännön toimiin (jos edes pääsen, mistäs minä tiedän onnistuuko imetys vai ei).
  • Siteitä.
  • Rinnoille rasvaa. Jospa se imetys nimittäin onnistuisi. Eräs muutaman lapsen äippä tätä rasvaa suositteli pakkaamaan mukaan, sillä rinnat kuulemma kipeytyvät koitoksessa melkoisesti.
  • Liivinsuojia. Minulla kävi uskomaton tapahtumaketju äitiyspakkauksen liivinsuojien kanssa... Toinen kerta kaikkiaan hävisi pesussa. Mieheni ei tätä uskonut, kun sanoin että toinen suojista on kadonnut ja että pyykkikoneemme on kirjaimellisesti syönyt sen. Seuraavana päivänä yritin sitten pestä toista koneellista pyykkiä, mutta kone herjasi jatkuvasti kaiken maailman error-koodia nukkasihdin puhdistamisesta. Ja vaikka sihtiä kuinka puhdisti, niin kone ei suostunut yhteistyöhön. Laitoin sitten mieheni tutkimaan, että mikä riivattu konetta vaivaa ja sieltä jostain uumenista mieheni kaivoi mustuneen ja osittain revenneen, mystisesti kadonneen liivinsuojan... No, minulla ei tosiaan ole muuta pakata kuin saamiani kertakäyttöisiä suojia. Toivottavasti ne ajavat saman asian?
  • Kosteusvoidetta ja Bepanthenia.
  • Meikkipussin.
  • Suihkuvermeet, eli shampoota, hoitoainetta, suihkugeeliä sekä putsaria kasvoille.
  • Hammasharjan sekä tahnaa.
  • Hiusharjan ja muutaman hiuslenkin.
  • Isot t-paidat molemmille. Meille sanottiin synnytysvalmennuksessa, että täällä Tyksissä isä ei suinkaan pese vauvaa heti ja välittömästi, vaan vauva saattaa saada vanhemmiltaan ns. kenguruhoitoa useamman tunnin ennen tätä. Eli ilmeisesti tarkoittaa, että vauva pääsee vanhempien iholle, rinnalle, lepäilemään t-paidan sisään. 
  • Evästä meille molemmille. Suunnittelimme yksi ilta ostavamme energiajuomaa sekä ehkä jotakin virvoitusjuomaa, pähkinöitä, suklaata, aprikoosi-myslipatukoita ja jotakin keksiä mukaan.
Myöhemmin ukkokultani lupasi tuoda kännykän laturia, läppäriä, sen laturia sekä nettitikkua osastolle. Läppäriä ajattelin, että se olisi luultavasti paras ajanviettoväline minulle: saan kirjoittaa vaikka tänne blogiini muistiinpanoja tapahtuneesta ja toisaalta voin facebookata ystävieni kanssa. Jos edes jaksan/ehdin/pystyn tehdä yhtään mitään. Saapa nähdä, voin vain todeta tässäkin vaiheessa.



Nina

Ei kommentteja: