Sitten tuli odotettu perjantai, jesjesjee, viikonloppu nähkääs. Samalla rykäyksellä tuli myös flunssa Ukkokultaan. Eli se siitä mukavasta yhdessäolosta, parisuhdehempeilystä sekä minun auttamisesta.
Eikä siinäkään vielä kaikki: edellisyönä meidän kuopuksen, Jäpikän, nokka oli täynnä räkää ja saatiin plutrata keittosuolatipoilla. Toinen silmäkin vuotaa, joten lykkääkö se vielä silmätulehduksenkin päälle... Voi *nus, sanon minä.
Kaikki on vähän niin kuin puolitiessä. Mitään en ehdi tekemään. Hää-juttujen suunnittelu ja hoitaminen etenkin ovat olleet jäissä. Vaikka käytiin me alkuviikosta katsomassa hääjuhlapaikkaa mittanauhan ja kameran kera. Juhlapaikan emäntä oli yhtä mahtava kuin aina. Hän kehaisi meidän tulevaa hääbändiä parhaaksi, minkä hän on nähnyt. Saattavat kuulemma soittaa pöydilläkin. Käy meidän tyyliin. ;)
Häämeikin ja -kampauksen tekijääkin olen etsinyt ja yhden varteenotettavan meikkaajan löysinkin. No, hän tietenkin lomailee koko heinäkuun. Niinpä sekin prokkis on vielä vähän jäissä. Ehkä heti huomenna pitää aktivoitua tämän kanssa, ettei käy niin, että Kampaamo Kyllikin Kyllikki 183 vuotta itse vääntää minulle permanentin ja laittaa sinistä luomiväriä. Miau.
(OBS: Kampaamo Kyllikki sekä sen 183-vuotias omistaja Kyllikki ovat molemmat fiktiivisiä hahmoja ja asioita. Ennen kuin joku ehtii harkita kunnianloukkaussyytettä.)
Ihan vimmatusti olen yrittänyt etsiä netistä pitsinauhaa kutsuja varten. Niitäkin kai pitäisi pikkuhiljaa alkaa askartelemaan, ettei niitä tarvitsisi sitten vääntää viime tingassa tippa silmässä ja veren maku suussa. Mutta ei - mielikuvissani olevaa pitsinauhaa ei saa sitten mistään. Ei mistään. Hajottaa ja kiukuttaa. Pitänee ilmeisesti lähteä kangaskaupoille katsomaan, mutta sitä on vain näin nykyaikana niin kovin laiskistunut, että kaikki pitää olla saatavilla niin, ettei omaa pehvaa tarvitse liikauttaa senttiäkään tuolista.
Hääjuhlien koristeluakin olen yrittänyt miettiä ja suunnitella. Mutta miettimisen ja suunnittelun tasolle on sekin jäänyt. Hitto. Tällaiseen häiden suunnitteluunhan sitä tarvitsee melkein puolen vuoden loman.
Eipä tänne muuta ihmeellistä muuten kuulu. Päivät menee selviytyessä ja jumpatessa. Perjantaina ohjaaja kehaisikin, että olen kovasti kehittynyt BodyCombatissa viimeisen kuukauden aikana. Tästä voidaan olettaa, että joko 1) alussa olin äärimmäisen kaukana Jackie Chanistä tai 2) olen epätavallisen lyhyessä ajassa kehittynyt hyvin lähellä Jackie Chania. Luulen, että kyse on jälkimmäisestä.
Ensi viikolla onkin ohjelmassa pakkaamista. Muutto on nimittäin vain muutaman hassun viikon päästä. Apua. Ja tässä pitäisi tehdä se kotipostaus ennen kuin ah-aina-niin-äärimmäisen-siistin-ja-kauniin-kiiltokuva-kotimme valtaa Kloppisten lelujen lisäksi myös muuttolaatikot.
Aktivoidun siis tässäkin! Pian! Lupaan!
Sitä ennen tässä maailman paras ripsari ja yksi maailman paras luomivärisetti. Rakastan, rakastan, rakastan:
Ja Seppälä Baby -malliston muutama herkkuvärinen vaateriepu. Muutama ihanuus jäi sinne vielä kummittelemaan. Pitääpä käydä hakemassa ne pois kuleksimasta:
Mukavaa alkavaa viikkoa itse kullekin!
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti